On käynyt ilmi, että Unescon hallitustenvälinen komitea käsittelee ehdotusta portugalilaisen ratsastustaiteen sisällyttämisestä ihmiskunnan aineettomaan perintöön. Portugalilainen ratsastustaito "erottuu ratsastajien pukeutumisesta, muista koulukunnista poikkeavista valjaista ja tavasta käsitellä hevosta".

Portugalin puhdasrotuisten lusitanohevoskasvattajien yhdistys jätti yhteistyössä Golegãn kunnan ja Parques de Sintran kunnan kanssa hakemuksen ihmiskunnan aineettomaksi perinnöksi. Unescon luokitteluhakemuksen tekstin mukaan harrastajat ovat hajaantuneet 20 maahan viidessä maanosassa, ja suurin ryhmä on Portugalin hevosharrastuskoulussa (EPAE), jossa harrastajien yhteisöön kuuluu sekä harrastajia että ammattilaisia.

Vuodesta 2021 lähtien voimassa olleen aineettoman kulttuuriperinnön kansallisen luettelon mukaan "portugalilainen ratsastustaito on käytäntö, joka ilmenee hevosten opetuksen huippuosaamisena, joka ilmenee korkeatasoisten liikkeiden ja ilmojen suorittamisena ja joka juontaa juurensa eurooppalaisissa ratsastustaiteen akatemioissa harjoitetusta opetuksesta.". Sillä on erityispiirteitä, jotka erottavat sen, pääasiassa ne, jotka ovat peräisin työhevostoiminnasta ja härkätaistelusta, kentällä tai areenalla tai ratsastuskilpailuissa".

Lisäksi samassa muistiossa selitetään, että tämä käytäntö "ilmentää 1700-luvulta lähtien Royal Picariassa tehtyä työtä, joka on levinnyt jatkuvasti ja joka yhdistää lukuisia yksilöitä ja harrastajaryhmiä".