"Sanomme, että kyseessä on "sukupolvi 30", koska se on sukupolvi, jonka valmistuneet ovat vuoden 2011 jälkeen menettäneet 30 prosenttia ostovoimastaan. Jätimme vanhempainkodin 30-vuotiaina, ja siksi 30 prosenttia nuorista portugalilaisista muutti maasta siirtolaisuuden seurantakeskuksen tietojen mukaan", kertoi Lusalle Porton akateemisen liiton (FAP) puheenjohtaja Francisco Porto Fernandes.

Tänään osana sunnuntaina vietettävää kansallista opiskelijapäivää noin 200 Porton akatemian opiskelijaa laskeutui Trindadesta Aliadosiin hiljaisuudessa, vain matkalaukkujen ääni kuului Praça General Humberto Delgadolle.

Francisco Porto Fernandes tunnisti nuorten yliopisto-opiskelijoiden "kolme pääongelmaa", ja hän katsoo ensinnäkin, että "korkeakoulututkinnon suorittaneita devalvoidaan", koska "korkeakoulutuksen jälkeinen palkka ei riitä edes T1:n vuokran maksamiseen".

Ongelmia on myös opiskelija-asuntojen suhteen, sillä "edellinen hallitus lupasi 18 tuhatta vuodepaikkaa ja toimitti vain 474", ja FAP:n puheenjohtaja pyysi uutta hallitusta laatimaan "hätäsuunnitelman" tätä kysymystä varten.

"Kolmas ongelma on mielenterveys. Tutkimus toisensa jälkeen on osoittanut dramaattisia tietoja opiskelijoiden psykologisen hyvinvoinnin heikkenemisestä, ja tarvitaan konkreettisia toimia", jotka eivät tarkoita "pelkkää rahan lisäämistä laitoksiin", Porto Fernandes totesi.

Opiskelijajohtaja vetosi johdonmukaisuuteen niiltä vastuuhenkilöiltä, jotka puhuvat mielenterveyden parantamisesta, mutta opiskelijat joutuvat edelleen kohtaamaan "tenttijaksoja, joissa on kolme tai neljä tenttiä samalla viikolla" tai "30 tunnin työtaakka viikossa".

Francisco Porto Fernandesin mielestä nämä kolme teemaa muodostavat lopulta yhden: "Tämä on vain yksi teema. Se on pohjimmiltaan korkeakoulutuksen ja Portugalin tulevaisuuden arvostamisen teema".

"Olemme täällä tänään omasta puolestamme, opiskelijoina, mutta myös maan puolesta. Me opiskelijat emme halua jättää perhettämme tai ystäviämme. Mutta maa ei voi myöskään tuhlata miljardeja euroja koulutukseen vientiä varten", hän pohti.

"Maa, joka ei investoi koulutukseen, joka halveksii koulutusta, on maa, joka tuhoaa itsensä keskipitkällä aikavälillä. Kaikista syistä: sosiaalisen liikkuvuuden vuoksi, koska riippumatta siitä, missä joku on syntynyt, hän haaveilee paremmasta tulevaisuudesta, mutta myös maan kollektiivisesta näkökulmasta", hän korosti.