Caritas de Lisboa ja Obra Católica Portuguesa de Migrações esittelivät Mafrassa tutkimuksen "Perceptions and Expectations of Third Country Nationals (NPT) in the Diocese of Lisbon".
Tutkimuksen laatijat, Rita Nascimento ja Ricardo Zósimo Nova SBE:stä, katsovat, että ulkomaalais- ja rajavalvontaviraston(SEF) lakkauttaminen ja sen toimivaltuuksien siirtäminen osittain kotouttamis-, maahanmuutto- ja turvapaikkavirastolle(AIMA) ovat lisänneet ongelmia, "erityisesti byrokraattisia kysymyksiä, laillistamisprosessien viivästymistä ja tukijärjestelmien puutteita ja puutteita".
AIMA:lle siirtyi SEF:ltä 300 000 vireillä olevaa tapausta, ja viivettä lisäävät muut tapaukset, joihin valtion on vastattava, kuten portugalinkielisten maiden yhteisön viisumit tai muut uusinnat, jotka aiheuttavat vuosien viiveitä.
Esitettyyn tutkimukseen sisältyy haastatteluja Lissabonin patriarkaatin alueella toimivien maahanmuuttajayhdistysten johtajien kanssa, ja se "mahdollistaa syvällisemmän laadullisen analyysin siitä, mitkä ovat heidän huolenaiheitaan" suhteessa Portugalin "vastaanoton ekosysteemiin", Rita Nascimento selitti Lusalle.
Maahanmuuttajia eniten huolestuttava kysymys "liittyy prosessien laillistamiseen viimeaikaisten institutionaalisten muutosten vuoksi" ja "tukkeutumiseen, jota tämä aiheuttaa ihmisten elämässä", kirjoittaja sanoi.
"Emmekö me puhu ihmisistä? Ihmisistä, joiden elämä on pysähdyksissä ja jotka odottavat papereita, joiden avulla he voivat jatkaa elämäänsä", hän lisäsi ja korosti, että asiakirjojen puute vaikuttaa ammatilliseen ja sosiaaliseen integroitumiseen maassa.
"Ilman asiakirjoja hyväksikäyttö on helpompaa, on vaikeampaa saada asunto tai hyvä työpaikka ja köyhyydestä johtuva syrjäytyminen lisääntyy", tutkija selitti Lusalle.
Ongelmista huolimatta haastateltavat totesivat, että "Portugali on vieraanvarainen maa eikä syrjäytymisen tunnetta ole", mutta he myönsivät, että "maahanmuuttajien syrjintä on lisääntynyt Portugalin yhteiskunnassa", mikä liittyy myös "nykyiseen poliittiseen tilanteeseen ja tiedotusvälineiden julkaisemaan kertomukseen".
Asiakirjassa kirjoittajat ehdottavat Caritakselle toimia, joilla edistetään maahanmuuttajien oikeudellista ja asiakirjoihin liittyvää tukea sekä koulutusta heidän oikeuksistaan maassa ja "mielenterveyspalveluja katolisen järjestön tukirakenteessa".
He kannattavat myös koulutusta maahanmuuttajayhdistyksille muun muassa "sosiaaliseen integraatioon ja oikeudellisiin aiheisiin" liittyvissä asioissa, mutta myös koulutusta monikulttuurisuudesta ja kulttuurienvälisestä vuoropuhelusta sekä "tietoisuuskampanjoita" paikallisyhteisöille ja koko yhteiskunnalle maahanmuuttajien panoksesta maahan.