Hugo Luís kertoi Lusa-uutistoimistolle, että molemmat hankkeet alkoivat helmikuun lopussa, ja urakoitsija perusti rakennustyömaan.

Lokakuussa Lissabonin kunnanhallitus päätti myöntää suorahankintana Mafran kansallisen palatsin ympäristön ja luostarin konservointi- ja kunnostustyöt 2,9 miljoonan euron arvosta.

Paikallinen viranomainen oli elokuussa käynnistänyt 3 miljoonan euron tarjouskilpailun, mutta se hylättiin.

Toimenpiteen toteutusaika on 14 kuukautta.

Elokuussa kaupunginhallitus käynnisti toisen julkisen tarjouskilpailun 2,8 miljoonan euron arvosta kansallismonumentin basilikan ja kirjaston konservointi- ja restaurointitöitä varten.

Työt, joiden toteutusaika on 14 kuukautta, myönnettiin 2,7 miljoonalla eurolla.

Molemmat hankkeet rahoitetaan elvytys- ja sopeutumissuunnitelmasta (Recovery and Resilience Plan, RRP), joka on myöntänyt muistomerkille yhteensä noin 13 miljoonan euron rahoituksen.

Toinen Mafran kansallispalatsissa toteutettu toimenpide on tarkoitettu kansallisen musiikkimuseon pysyvään asentamiseen, ja siihen on investoitu seitsemän miljoonaa euroa, ja sen työt ovat parhaillaan käynnissä.

Mafrassa on 32 PRR-hakemusta, jotka on hyväksytty, mikä vastaa 100 miljoonan euron investointia.

Vuonna 2022 kunta aloitti yhteistyön silloisen kulttuuriperinnön pääosaston kanssa töiden toteuttamiseksi.

Mafran kansallispalatsin tärkein kulttuuriperintö on maailman suurin kellokompleksi, jossa on kaksi karkelonia ja 119 kelloa, jotka on jaettu tuntikelloihin, liturgiakelloihin ja karkelonikelloihin, kuusi historiallista urkua ja kirjasto.

Muistomerkkiin sijoitetaan myös kansallinen musiikkimuseo, jossa on yksi Euroopan rikkaimmista soitinkokoelmista, ja sen kokoelmaan kuuluu tuhat soitinta 1500-luvulta 1900-luvulle sekä klassisesta että populaariperinteestä.

Kohokohtiin kuuluvat Taskinin cembalo, joka rakennettiin vuonna 1782 Ranskan kuningas Ludvig XVI:n pyynnöstä, Stradivarius-sello, joka kuului Portugalin kuninkaalle D. Luísille, piano, jota säveltäjä ja pianisti Franz Liszt käytti ollessaan kiertueella Portugalissa vuonna 1845, sekä Antunesin cembalot vuosilta 1758 ja 1789, jotka ovat kansallisaarteita.

Museossa on myös useita dokumenttikokoelmia sekä fonografisia ja ikonografisia kokoelmia.

Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (Unesco) luokitteli Mafran kansallisen palatsin maailman kulttuuriperintökohteeksi heinäkuussa 2019.