Algarven yliopiston(UAlg) meritieteiden keskuksen(CCMAR) tutkijat käyttivät kansainvälisessä tutkimuksessa teepusseja välineenä mitattaessa orgaanisen aineen hajoamisnopeutta. Arvioidakseen kosteikkojen kykyä sitoa hiiltä maaperään maailmanlaajuinen tutkijaryhmä hautasi 19 tuhatta vihreää ja rooibos-teetä sisältävää teepussia 180 kosteikkoon 28 maassa.

CCMAR:n ja UAlg:n tutkijat käyttivät teepussitekniikkaa Ria Formosassa, rannikkolaguunissa, joka tunnetaan suuresta biologisesta monimuotoisuudestaan ja ekologisesta merkityksestään Faron piirikunnassa. Ria Formosan kolme elinympäristötyyppiä, joihin tutkijat hautasivat 120 pussia, olivat vuorovesien väliset meriruohot (rannikon kaistaleet, jotka sijaitsevat nousu- ja laskuveden keskivedenkorkeuden välissä), matalat suolamarkkinat ja viherlevälajin caulerpa prolifera -niityt.

Vaikka pussit saattavat vaikuttaa oudolta välineeltä tämän tapahtuman kvantifioimiseksi, ne ovat "todistettu menetelmä, jolla mitataan hiilen vapautumista maaperästä ilmakehään", kuten lausunnossa mainitaan. CCMAR:n tutkijan Carmen Santosin mukaan "Ria Formosa tarjoaa erinomaisen luonnollisen laboratorion sen ymmärtämiseksi, miten lämpötila ja ekosysteemin ominaisuudet vaikuttavat hiilen varastointiin". Tämä on ensimmäinen kerta, kun teepusseja hyödynnetään pitkäaikaisissa ja laajamittaisissa tutkimuksissa.

Kuten tutkimuksessa mainitaan, korkeammat lämpötilat saivat orgaanisen aineksen hajoamaan nopeammin, minkä seurauksena maaperässä säilyi vähemmän hiiltä, ja kaksi erilaista teetä vaikuttivat eri tavoin. "Vaikeammin hajoavan rooibos-teen kohdalla ei ollut väliä, missä se oli - korkeammat lämpötilat johtivat aina nopeampaan hajoamiseen, mikä osoittaa, että sellainen hiilityyppi, jonka normaalisti odotetaan säilyvän maaperässä pidempään, oli altis korkeammille lämpötiloille", selitti tutkija ja tutkimuksen pääkirjoittaja Stacey Trevathan-Tackett Australian Royal Melbourne Institute of Technologysta. Hän lisäsi: "Lämpötilan noustessa vihreät teepussit hajosivat eri nopeudella kosteikon tyypistä riippuen: se oli nopeampaa makean veden kosteikoilla, mutta hitaampaa mangrove- ja meriruohokosteikoilla".