Kaksi portugalilaista tutkijaa osallistui analyysiin, jonka ennusteet "osoittavat, että 2000-luvun puolivälissä ilmastonmuutoksesta voi tulla tärkein syy biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen", todetaan saksalaisen biologisen monimuotoisuuden integratiivisen tutkimuskeskuksen(iDiv) lausunnossa.

Toisaalta 186 tutkimuksen maailmanlaajuinen meta-analyysi osoittaa, että erityisesti lajeihin ja ekosysteemeihin kohdistuvilla suojelutoimilla on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen, todetaan American Association for the Advancement of Science(AAAS) -järjestön lausunnossa.

Ensimmäisessä tutkimuksessa, joka on "suurin laatuaan", iDivin ja Halle-Wittenbergin yliopiston(MLU) tutkijat vertasivat 13 mallia maankäytön muutosten ja ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioimiseksi ottaen huomioon neljä biologisen monimuotoisuuden mittaria sekä yhdeksän ekosysteemipalvelua.

"Kun otimme mukaan kaikki maailman alueet (...), pystyimme täyttämään monia kuolleita kulmia ja vastaamaan kritiikkiin, jota on esitetty muita lähestymistapoja kohtaan, jotka perustuvat hajanaisiin ja mahdollisesti puolueellisiin tietoihin", sanoo portugalilainen Henrique Pereira, luonnonsuojelubiologi ja tutkimukseen osallistuneen tutkijaryhmän johtaja, joka on artikkelin ensimmäinen kirjoittaja.

"Kaikilla lähestymistavoilla on hyvät ja huonot puolensa. Uskomme, että lähestymistapamme (...) tarjoaa kattavimman arvion biologisen monimuotoisuuden kehityssuuntauksista eri puolilla maailmaa", hän lisäsi lausunnossaan.

Tutkijat laskivat maankäytön muutosten vaikutuksen ekosysteemipalveluihin eli "hyötyihin, joita luonto tarjoaa ihmisille", ja analysoivat, miten nämä ja biologinen monimuotoisuus voisivat kehittyä ottaen huomioon ilmastonmuutoksen kasvavan merkityksen.

Kolmessa arvioidussa skenaariossa - kestävästä kehityksestä korkeisiin kasvihuonekaasupäästöihin - "maankäytön muutosten ja ilmastonmuutoksen yhteisvaikutukset johtavat biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen kaikilla maailman alueilla", vaikka alueiden välillä on "huomattavia eroja".

"Pitkän aikavälin skenaarioiden tavoitteena ei ole ennustaa, mitä tulee tapahtumaan", vaan "ymmärtää vaihtoehtoja ja näin ollen välttää vähemmän toivottavia kehityskulkuja ja valita ne, joilla on myönteisiä tuloksia". Kehityskulku riippuu valituista toimenpiteistä, ja nämä päätökset tehdään päivä päivältä", selitti portugalilainen biologi Inês Martins Yorkin yliopistosta ja Science-lehdessä julkaistun artikkelin toinen kirjoittaja.

Tässä yhteydessä AAAS:n julkaisemassa meta-analyysissä havaittiin, että "kahdessa kolmasosassa tapauksista suojelutoimilla oli myönteinen vaikutus, joka paransi biologisen monimuotoisuuden tilaa tai ainakin hidasti sen vähenemistä".

Tutkijaryhmä, jota johti Penny Langhammer, biologian apulaisprofessori Arizonan valtionyliopistossa ja Re:Wild -nimisen kansalaisjärjestön (joka ajaa luonnon monimuotoisuuden palauttamista ja suojelua ympäri maailmaa) varatoimitusjohtaja, paljasti, että tehokkaimpia ja vaikuttavimpia ovat "lajeihin ja ekosysteemeihin kohdistuvat toimet, kuten vieraslajien torjunta, luontotyyppien palauttaminen, suojelualueet ja kestävä hallinta".

Vaikka vuosittain käytetään miljardeja dollareita suojelutoimiin, joilla pyritään "pysäyttämään ja/tai kääntämään laskuun biologisen monimuotoisuuden häviäminen ja ekosysteemien heikentyminen (...), monet kansainväliset suojelutavoitteet, myös biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa asetetut tavoitteet, ovat vielä saavuttamatta".

Tutkimuksessa todetaan, että tulevien toimenpiteiden määrittämiseksi tarvitaan perusteellinen arviointi poliittisista tavoitteista ja analyysi nykyisten suojelutoimien tuloksista biologisen monimuotoisuuden kannalta.

Ja jotta maailmanlaajuinen monimuotoisuuskriisi voidaan kääntää, suojelutoimia on lisättävä ja niitä on sovellettava laajemmin, mikä "edellyttää merkittäviä lisäinvestointeja monilla yhteiskunnan aloilla", Penny Langhammer ja hänen kollegansa sanovat.